Tämä on koodaripulakyselyn tulosanalyysin kolmas osa. Aiemmat osat löytyvät täältä:

Osa 1: Koodaripulakyselyn päähavainnot Osa 2: Miksi koodareista on pulaa?

Aiemmassa artikkelissa käsittelemiemme viiden ydinteeman lisäksi kommenteissa oli tunnistettavissa lukuisia muita yhteisiä, mutta selvästi harvinaisempia teemoja. Monien kohdalla näiden harvinaisuus on itsessään mielenkiintoista, sillä julkisessa keskustelussa esimerkiksi kansainvälisen työvoiman rekrytointihaasteet ovat esiintyneet paljon aktiivisemmin, kuin näkemissämme vastauksissa. Harvinaisemmat pointit edustavat usein myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, joiden avulla saatamme pystyä löytämään vielä toistaiseksi heikommin tunnettuja keinoja ymmärtää ongelmaa. Tulosraportin viimeisessä osassa käsittelemme myös hieman teemoja, joita emme odotuksiemme vastaisesti havainneet aineistosta.

Kehnot työtavat ja laatuvelka saattavat johtaa vältettävissä olevaan työhön

Tilaajat eivät tiedä (tai eivät osaa speksata) mitä haluavat, jolloin samat asiat soudetaan ja huovataan uudestaan ja uudestaan läpi.

– Tekninen asiantuntija

Pulaa tekijöistä ei ole, työn laatu vaan on huono, josta seuraa, että työtä syntyy lisää.

– Tekninen asiantuntija

Yli 10% kommentoijista ilmaisi eri tavoin turhautumista kohtaamiinsa työtapoihin ja alan käytäntöihin. Nämä ovat omiaan lisäämään työvoiman tarvetta tarpeettomasti. Mikäli työ järjestettäisiin fiksummin, selviäisi vähemmällä vaivalla. Kitkaa vastaajille on tuottanut mm. asiakkaiden kokemattomuus IT-hankinnoissa, huono johtaminen, liian monien vastuiden ulottaminen tekniselle henkilökunnalle sekä ikuisesti käytettyihin työtapoihin luutuminen.

Esimerkiksi työtapojen hyväksyntä saattaa vaatia raskaan hyväksyntäprosessin, missä pullonkaulana toimivat päättäjät saattavat olla vaikeasti saavutettavissa. Tämän kaltaisessa tilanteessa prosessia ketteröittämällä voi lisätuottavuutta saavuttaa työtä vähentämällä työväen lisäämisen sijaan.

Muutama vastaaja nimesi myös erikseen ohjelmistojen laatuongelmat juurisyiksi kokemukselle koodaripulasta. Mikäli huonosti tehty työ tuottaa paljon korjausvelkaa, sen maksaminen vaatii paljon lisäresursseja. Sanonta “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” vaikuttaa pätevän ohjelmistomarkkinoilla.

Keskustelu koodaripulasta ei toimi

Erittäin ihmeissäni olen siitä, että rummutetaan jopa 10 000 koodarin vajetta. Tämä on vaarallista, koska niin suurelle määrälle ei missään nimessä ole töitä tarjolla.

– Ohjelmistokehittäjä

11 kommentoijaa 176:sta ihmetteli kommenteissaan koodaripulan ympärillä käytävää media- ja kansalaiskeskustelua. Julkisia puheenvuoroja pidettiin harhaanjohtavina, vastuuttomina ja liiketoiminnan kannalta haitallisena. Epäiltiin sitä, että ohjelmistokehittäjät haluavat ruokkia narratiivia nostaakseen omia kompensaatioitaan, kuin myös sitä, että ehkäpä yritykset koettavat hillitä kustannuksiaan lobbaamalla lisää koulutusmääriä että edullisen siirtotyövoiman määrää?

Puhuttiin myös diskurssin tuottamasta markkinavääristymästä, missä osaamistarjonta jota ei tarvita on lisääntynyt. Kaivattuja senioridevaajia on entistäkin vaikeampi houkutella ja sitouttaa riveihin.

Muutama puhui kansainvälisistä osaajista ja heidän rekrytoinnistaan

Todellisia osaajia ei näillä Suomen palkoilla saada koskaan houkuteltua muista maista merkittäviä määriä.

– Ohjelmistokehittäjä

Suomesta on todella vaikea saada moniin tehtäviin palkattua osaavia ihmisiä. Varsinkin jos tarve on pks ulkopuolella niin voi olla jopa täysin mahdotonta saada todella osaavia.

– Tekninen asiantuntija

Koulutusmäärien lisäämisen ohella luultavasti toiseksi eniten “koodaripulan ratkaisuksi” esitetty toimenpide on kansainvälisten osaajien houkuttelu ja rekrytointi Suomeen. Aineistosta löytyi kuitenkin vain 9 kommenttia, missä pohdittiin kansainvälisen työvoiman roolia ja rekrytointia.

Koska kysely kerättiin suomeksi ja vastaajat olivat pääosin alalla suorittavaa työtä tekeviä, tämä voi paljolti johtua siitä ettei aihepiiri ollut heille relevantti.

Niissä kommenteista, mitä aineistossa kuitenkin oli, enimmäkseen epäiltiin Suomen houkuttelevuutta kansainvälisesti liikkuvan työvoiman silmissä että murehdittiin, miten joidenkin hyvin erityisten osaamisalojen tekijöiden löytäminen Suomen kokoisesta väestöstä on käytännössä mahdotonta.

Maassa jo olevan kansainvälisen työvoiman rekrytoinneista aineistossa ei puhuttu.

Koodareiden sitouttaminen ja headhunterien aktiivisuus askarruttivat

Osaaminen ja tarve eivät kohtaa, eli halutaan tulla hyvällä palkalla oppimaan jotta saisi erinomaista palkkaa muualta sitten kun osaa.

– Ohjelmistokehittäjä

Huomaahan ‘koodaripulan’, kun linkkarissa devaajille tulee monta viestiä viikossa headhuntereilta oli nykyinen työpaikka sitten seniorirooli tai ei.

– Ohjelmistokehittäjä

Kahdeksaa vastaajaa askarrutti ohjelmoijien sitouttaminen. Heistä jokainen myös vastasi pääkysymykseen myöntävästi. Seitsemän vastaajaa huomautti todistaneensa headhunterien erityistä aktiivisuutta. Tämänkaltaisten vastausten määrä ei ole valtava, mutta selvästi monia toimijoita alalla pelottaa joutua työväkeä kouluttavaksi maksumieheksi kilpailijoiden anastaessa heidän kouluttamansa tekijät palkitsevampiin tehtäviin. Monet IT-yritykset kokevat pelaavansa työvoimasta Mustaa Pekkaa, missä kukaan ei kaipaa käteensä koulutettavaa junnudevaajaa.

Koodaajat haluavat asua myös isojen kaupunkien ulkopuolella

Työnantajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle on se ongelma, ei koodaripula. Tuo em. syy aiheuttaa mielikuvan koodaripulasta. Osaajia Suomessa on vaikka kuinka, kunhan työpaikkoja siirtäisi myös muualle kuin pääkaupunkiseudulle.

– Työn organisointi

Kun tilannetta katselee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, niin usein työ on toimistolla tehtävää ei-etätyötä ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla.

– Tekninen asiantuntija

Suomalaisista noin 30% asuu kaupunkien ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella noin neljä viidennestä. Suomen IT-työ on kuitenkin ainakin vastaajien mukaan keskittynyt lähinnä pääkaupunkiseudulle. Voi hyvinkin olla, että suuri osa Suomen koodityövoimasta on joko vastahakoisesti joutunut muuttamaan alueille, missä he eivät muutoin haluaisi asua tai piileskelevät etäkonttoreissaan. Yritykset, jotka kykenevät järjestämään osaajille kilpailukykyisiä töitä sijainnista riippumatta, taikka löytämään alihyödynnettyjä osaajakeskittymiä voisivat tällä keinoin saavuttaa osaajakilpailuetua.

Tyypillinen syy, millä pääkaupunkikeskeisyyttä usein perustellaan on asiakkaiden sijainti. Suomalaisyritykset pitävät pääkonttoreitaan Helsingissä, minkä lisäksi se on Suomen suurin hallintopääkaupunki. Vaikka monet palveluyhtiöt eittämättä hyötyvät fyysisestä läheisyydestä asiakkaidensa kanssa, toisten yritysten asiakkaat saattavat olla aivan yhtä usein San Franciscossa tai Shanghaissa. Näille asiakkaille on yhdentekevää, sijaitsevatko koodarinsa Espoossa, Turussa vaiko Kuopiossa.

Voi hyvin uskoa, että kevään 2020 suuren etätyöharjoituksen avulla hajautetut prosessinsa timanttisiksi hioneet yritykset saattavat onnistumaan löytämään kasvattajansa isojen kaupunkien ulkopuolelta. Mikäli Suomen väestökarttan uskoo myös heijastavan sitä, missä ihmiset keskimäärin tosiasiassa haluavat asua, hajautetummalla mallilla nämä yritykset saattavat kyetä myös houkuttelemaan jonkin verran väkeä pois isoista kaupungeista.

Muuttoliikkeeseen niin maan sisällä kuin kansainvälisestikin luottavien kannattaa muistaa, että kotipaikkaansa vaihtavalle voivat myös Tukholma, Berliini tai Melbourne olla aivan yhtä varteenotettavia vaihtoehtoja kuin Helsinki tai Tampere.

On myös töitä, jotka eivät saa hakijoita ja hakijoita, jotka eivät löydä töitä

Emme ole saaneet aikaan haastatteluja, mutta aunakin osittain ongelma varmaankin on ilmoituksissamme ja rekryprosessissa yleensä.

– Ohjelmistokehittäjä

Olen keväällä hakenut koodaripaikkaa 3 vuoden työkokemuksella, mutta kokeneemmat vie aina paikan. Vaikka työnantajat työilmoituksessa antavat ymmärtää hakevansa 1-3 -vuoden kokemuksella eli junior/perustason osaajaa, niin samoihin tehtäviin hakee myös seniorimmat vieden nämä paikat.

– Ohjelmistokehittäjä

Headhunterien ahdistelun ja hakemusvyöryjen vastapainoksi kyselyyn vastasivat myös muutamat, jotka olivat kohdanneet vaikeuksia työn saamisessa, kuin myös yrityksiä jotka eivät saa edes hakemuksia vaikka halua palkata olisi. Erot näkyvyydessä ja osaamisprofiileissa voivat tuottaa matteus-vaikutusta, missä työhakemukset että työtarjoukset vinoutuvat harvemmille kuin olisi tarkoituksenmukaista. Työkalut osaajien ja töiden etsimiseen muiden ylenkatsomista paikoista olisivat tarpeen. Ehkä myös sekä hakijoille luodut palvelut esimerkiksi näkyvyyden lisäämiseksi tai osaamisen kaupallistamiseksi olisi hyödyllisiä?

Tylsätkin työt tarvitsevat tekijänsä

Projekteissa kynnetään niin syvällä legacy-suossa, että on turha yrittääkään saada ketään nuoria osaajia mukaan, vaikka toimistolla olisi kuinka monta pingispöytää tahansa.

– Ohjelmistokehittäjä

Muutama vastaaja huomautti myös itse työtehtävien luonteen vaikuttavan rekrytointeihin. Ohjelmistokehittäjillä on monia syitä karttaa esimerkiksi vanhojen teknologioiden kanssa tehtävää työtä. Kypsien, moderneja työkaluja heikomman ilmaisuvoiman omaavien kielten kanssa työ on vaikeampaa, turhauttavampaa, yhteisön tuki on tyypillisesti vähäistä ja kehittäjä joutuu ottamaan merkittävän riskin osaamisen vanhentumisesta, mikäli esoteeriselle työmaalle tapahtuu jotain. Niin Symbian- kuin Windows Phone -ekosysteemien romahtaminen ja kartutetun osaamisen jääminen tyhjän päälle on varsin tuore muisto Suomen IT-kentässä. Monet kehittäjät haluavat pelata varman päälle ja keskittyä suosittuihin työkaluihin, joille riittää kysyntää.

Harvinaisten järjestelmien tuen tarve ei kuitenkaan liiku kehittäjien mielenkiinnon mukana. Nämäkin työt tarvitsevat tekijöitä ja olisi kaikkien kannalta tärkeää miettiä, kuinka työstä voisi tehdä houkuttelevampaa.

Osin kyseessä on kyse vinoutuneista perspektiiveistä. Nuoria, kokemattomia koodareita usein pelotellaan tarinoilla kamalasta legacykoodista, jota tuhmat koodarit joutuvat ylläpitämään. On varsin yleistä, että kärkkäitä mielipiteitä Enterprise Javasta jakavat ihmiset, jotka eivät ole eläessään koodanneet riviäkään Javaa.

Ohjelmoijien houkutteluun tulisi luoda työkaluja urariskien hallintaan. Esimerkiksi pitkät projektisopimukset etumaksuineen, urallisen umpikujan rajaaminen sivutoimeksiannoksi, anteliaat koulutusbudjetit sekä rouheammat palkkiot työstä saattaisivat auttaa tässä.

Ihan paska kysely, tee uusi

Neljä vastaajaa katsoi tarpeelliseksi myös kritisoida kysymyksenasettelua. Toimitus kiittää palautteesta ja yrittää tehdä ensi kerralla paremmin.

Mitä emme nähneet?

Hyvin yllättävästi, yksikään kyselyyn vastaajista ei maininnut IT-alan epätasaista sukupuolijakaumaa kommenteissaan. Suomessa vain 23% IT-alan työntekijöistä on naisia, eikä tilanne ole tyypillisesti sen tasaisempi muuallakaan maailmassa. Tämän epäsuhdan korjaaminen on kiistatta “matalimpia hedelmiä” alan osaajamäärän kasvattamiseksi, mutta vastaajiamme tämä ei vaikuttanut huolestuttavan.

Myöskään juhlapuheissa yleiset pointit työn merkityksellisyyden tarpeesta, vuoden 2019 lopulla käyty keskustelu ulkomaisten osaajien työlupien hitaudesta taikka pohdinnat (avo)konttorityöskentelyn houkuttelevuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta loistivat poissaolollaan, vaikka muissa näkemissäni aihepiirin keskusteluissa nämä ovat usein olleet pinnalla.

Lisätietoja

Tämänkin analyysin pohjana toimineen aineiston ja laskuihin käytetyt Jupyter-notebookit voi löytää tämän projektin Githubista.